Where do I want to start with this?

Olen yhdeksäntoista vuotias nuori nainen Helsingistä, pidän siitä ja tästä, minua kiinnostavat nämä asiat... Ääh, ahdistus. En tiedä yhtään mistä aloittaisin. Päässäni pyörii monia eri esittelykirjoituksia, mutta en vain osaa päättää niistä sitä parasta. Tunnen olevani aivan hukassa tämän ensimmäisen blogi-kirjoitukseni kanssa. Ihan niin kuin aina "ekalla kerralla" yleensä ollaan, hih... Koska en halua aloittaa tätä täydellisella itsestäni kertomisella, päätän nyt siis kirjoittaa vain siitä, mitä mieleeni tällä hetkellä itsestäni ja alkavasta blogistani juolahtaa. Olen nimittäin miettinyt jo pitkään mitä ja mistä haluaisin kirjoittaa, kuinka paljon haluaisin teille itsestäni jakaa... Päädyin siihen, että haluan jakaa teille elämästäni sen minkä pystyn - en siis aijo ottaa paineita mistään, vaan postailen tänne kirjoituksia aina kun minulla on siihen jonkinlainen inspiraatio. Ja tällä hetkellä se sattuu olemaan hyvinkin suuri!

No, mutta mennään näiden tylsien alkusähellysten jälkeen kuitenkin suoraan asiaan. 

Mistä sain innostukseni lähteä tähän bloggareiden ihmeelliseen maailmaan?

Vastaushan on hyvin yksinkertainen, enkä usko sen eroavan paljoakaan/yhtään muiden bloggareiden syistä aloittaa bloginsa pitäminen. Olen nimittäin aina halunut aloittaa jonkinlaisen blogin, ja tässä elämänvaiheessa se tuntuu kaikista järkevimmältä - minulla nimittäin on nyt asioita mistä kirjoittaa. Olen kokenut elämässäni suuria muutoksia viimeisen kahden vuoden aikana, ja odotankin sitä, että pääsen jakamaan niistä teidän (mahdollisten) lukijoiden kanssa. 

Haluan jakaa teidän kanssanne mm. elämääni "mullistaneesta" asiasta, nimittäin clean eating dietistä, eli suomeksi puhtaasta ruoasta. Kuinka ruokavalio muutti minua ja kuinka se avarsi elämääni. Haluan jakaa myös siitä johtuneen laihdutuksen surullisesta kääntöpuolesta, jonka kierteestä olen jo onneksi päässyt pois. Ei, en aijo kuitenkaan kirjoittaa pelkästään siitä, kuinka olen muka muita parempi ja hähää, minäpäs laihdutin ja minun elämäni on sen vuoksi parempi kuin sinun. En todellakaan. Haluan vain jakaa sen, minkälainen elämäni nykyään on verrattuna siihen mitä se oli, kun olin vielä painavampi kuin nykyään. Enkä väitä, että elämäni olisi yhtään sen onnellisempi kuin ihmisten, jotka eivät ole laihduttaneet, eivätkä välttämättä koe tarvetta laihduttaa muutamista liikakiloista huolimatta. Laihdutuksessakin kun valitettavasti on se oma ikävä kääntöpuolensa.

En halua kuitenkaan perustaa blogiani pelkästään painonhallinnalle, liikunnalle ja laihdutusvinkeille. Se ei ole tarkoitukseni, vaikka niitä aijoin blogissani käsitelläkin, ja vaikka unelma ammattini sattuukin omakohtaisten kokemusteni vuoksi olemaan ravintoterapeutti. Olen sisimmiltäni hyvin avoin ihminen (huom. pieni filtteri pitää kuitenkin olla, ettei paljasta liikaa!) ja tahdonkin jakaa teidän kanssanne myös erilaisia hömpötyksiä elämästäni, ihmissuhteitteni iloista ja suruista sekä rakkaudestani kosmetiikkaa ja (erityisesti maailman mukavimpia lökäreitä) vaatteita kohtaan. Matkustelu ja bilettäminen ovat myös lähellä sydäntäni, se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että eläisin täydellisessä rappiossa ja olisin ajautumassa samalle tielle kuin surullisen kuuluisa Lindsay Lohan. Kohtuus ja järki kaikessa, nimittäin tiedän missä rajani kulkee. Tuon sanoen haluan kuitenkin muistuttaa, että minullekin sattuu pieniä lipsahduksia, tavallinen ihminen kun olen... jälkimmäinen laitetaan silti nuoruuden piikkiin, vai mitä? ;) 

Vaikka pidänkin näistä asioista, en pidä itseäni todellakaan täysin "materialistisena" ihmisenä, koska tärkeimpänä minulle tulee kuitenkin aina perheen, ystävien sekä tietenki oman itseni hyvinvointi. Jos lähimmäiseni ei voi hyvin, niin en silloin voi minäkään. Olen kuitenkin oppinut "täydellisestä" toisten ihmisten ongelmien murehtimisesta pois ja tajunnut, että joskus on hyvä myös keskittyä omaan itseensä, jotta voi itse hyvin.  Eräs tuttuni sanoi minulle kerran erittäin hyvin; "Älä enää suojele muita, anna niiden oppii omista virheistään. Niin säki oot oppinu", tätä lausetta en unohda koskaan. Pitää siis voida katsoa välillä peiliin, jotta voi nähdä jonkin asian pintaa syvemmälle. Eikä ainainen huolenpito ja toisista/toisten puolesta murehtiminen aja mihinkään muuhun kuin oman stressin ja huolen lisääntymiseen. Pitää siis osata ajatella myös itseään ja omaa hyvinvointiaan, ettei joudu itse samalla tielle.

Huh, tässä se nyt on, ihka ensimmäinen blogi-kirjoitukseni. Tulipas siitä "syvällinen", ihan erilainen kuin ajattelin aikaisemmin ensimmäisestä blogi-kirjoituksestani tulevan. Älkää kuitenkaan luulko, että poteisin jonkinlaista masennusta, tai että tämä blogi olisi jokin kunnon avautumisblogi, sillä olen oikeasti hyvin elämäniloinen ja onnellinen nuori nainen, ja aijon jakaa sen myös teidän kanssanne! :) 

Myöhempiä ja paljon positiivisempia postauksia suunnitellen, 

Elina