Making my dreams come true

Päätin tehdä nyt heti perään toisen postauksen, tällä kertaa asioista joista unelmoin, jotta opisitte tuntemaan minut mahdollisesti hieman paremmin. Minullahan on monen monta unelmaa, niin kuin kaikilla muillakin tavallisilla ihmisillä yleensä, jotkut liian absurdeja ja outoja saavutettaviksi, ja jotkut taas ihan realistia eli hyvinkin mahdollisia toteutettavia. Haluan jakaa teille tässä niistä ne tällä hetkellä mielestäni tärkeimmät ja saavutettavissa olevat haaveni. 

Ready, set, go!

#Valmistu lukiosta

Opiskelen nyt neljättä vuotta lukiossa, alkuperäisten suunnitelmieni mukaan minun piti valmistua nyt tulevana itsenäisyyspäivänä, mutta kiitos "ihanan" opinto-ohjaajani, valmistunkin vasta ensi keväänä. Myöhemmän valmistumisen syynä ei ole se, ettenkö olisi läpäissyt kirjotuksia (läpäisin ne, yay!) vaan se, että opinto-ohjaajani mielestä minun ei ollut järkevää opiskella niin monella kurssilla samaan aikaan kirjoitusten ohella. Valehtelisin jos väittäisin, etteikö se ärsyttänyt minua aluksi. Kunnioitin kuitenkin hänen päätöstään, sillä se antoi minulle enemmän aikaa kirjoitustenlukuun, eikä se myöskään muuttanut alkuperäisiä suunnitelmiani kevään suhteen. Pääsen silti mahdollisesti työskentelemään työpaikassani kokopäiväisesti koko kevään ajan, vaikka valkolakin saankin päähäni vasta keväällä. Kesän ylioppilasjuhlat ovat mielestäni myös kivemmat kuin talvella pidettävät yo-juhlat. On lämmin ilma, ihmiset voivat viettää aikaa ulkona (jos siis ei sada...you never know, koska Suomen kesät...) ja saa kivempiä ylppärikuvia! Ja huom. tämä siis on vain minun mielipiteeni.

#Muuta omaan kotiin

Vaikkakin minulla on ihana, rakastava perhe ja hyvät elinolot kotona, kaipaan silti päivä päivältä yhä enemmän oman kodin hankkimista. Vanhempani ovat osaneet antaa minulle tarpeeksi vapautta siitä lähtien kun täytin 18 vuotta, saan mennä ja tulla niin kuin haluan. Vapaus ei silti nujerra sitä tunnetta siitä, että esim. baarista kotiin tullessani olisi kiva, ettei tarvitsisi hiipiä hiljaa omaan huoneeseensa, vaan saisin rauhassa vaikka meluta alasti omassa valtakunnassani niin paljon kuin haluaisin. Onneksi kotoolta pois muuttamisen ei pitäisi viedä enää kauaakaan, kiitos asuntosäästöpankin, sen pitäisi toteutua näillä näkymin jo joskus ensi joulun tienoilla. Can't wait!

#Hanki silikonirinnat

Kyllä, luit oikein. Hanki silikonirinnat. Nyt varmaan ajattelet, että olen huomionhakuinen bimbo, joka haluaa hankkia ne vain sen vuoksi, että saisi miehiltä enemmän huomiota. Syy ei ole siinä, ei todellakaan. En ikinä muuttaisi itseäni muiden vuoksi, teen niin vain ja ainoastaan oman itseni vuoksi. Olen aina pitänyt isoja rintoja naisellisuuden merkkinä - naiset, jotka ovat omistaneet isot rinnat, ovat olleet mielestäni kaikista naisellisimpia ja sensuelleimpia naisia. Tämän vuoksi haluan suurennuttaa rintani, tunteakseni itseni siis yhä naisellisemmaksi naiseksi. Suunnitelmanani on hankkia ne ensivuoden puolella, säästettyä ensin vielä hieman enemmän rahaa. Hankin ne ennen yllämainitun asunnon hankkimista, sillä silloin voin saada apua perheeltäni leikkauksen jälkeen kotona, jos mahdollisia komplikaatioita ilmenee leikkauksen jälkeen. Voin myös keskittyä ostamaan itselleni uusia ihania alusvaatteita ja paitoja!

#Poikalapsi

Lapsen saaminen ei ole todellakaan vielä lähiaikojeni suunnitelmissa, koska olenhan vielä hyvin nuori. Sen hankkiminen tuntuu vielä erittäin etäiseltä ajatukselta ja täytyyhän minun löytää jonkinlainen kumppanikin ennen kuin se on edes mahdollista (ei nyt aina, mutta suosittelen. Heh!). Se, minkä ikäisenä on "se oikea aika" hankkia lapsi on mielestäni tyhmä ajatusmalli, koska ei koskaan voi olla täysin valmis lapsien hankkimiseen. En kuitenkaan kannusta liian nuorena hankkimaan lapsia. Mutta mistäs minä mitään tiedän, eihän minulla ole lapsia, eikä toivottavasti tule olemaankaan vielä moneen vuoteen. Se on vain yksi unelmistani - saada joskus oma poika.

#Tehdä asioita joista pidän, sekä vain nauttia elämästä

Oma onnellisuus on kaiken A ja O siihen, nauttiiko elämästä vai ei. Joskus pitää osata ottaa rennosti ja tehdä/kokea erilaisia asioita oman mukavuusalueensa ulkopuoleltakin, jotta tietää mistä pitää. Haluan matkustella paljon, bilettää, kokea uusia asioita, voittaa pelkoa aiheuttavia asioita/juttuja, viettää unohtumatonta aikaa perheen ja ystävien kanssa, sekä mahdollisesti käpertyä myös joskus oman kullan kainaloon. Tärkeintä on siis yksinkertaisesti nauttia omasta elämästä - omalla uniikilla tavalla!

Love,

Elina

Ps. En tiedä miksi tuo ensimmäinen postaukseni sisältää erilaisia fontteja. Ne eivät näkyneet postauksen kirjoitusvaiheessa, joten toivonmukaan niitä ei ilmene myöskään tässä postauksessa!

Where do I want to start with this?

Olen yhdeksäntoista vuotias nuori nainen Helsingistä, pidän siitä ja tästä, minua kiinnostavat nämä asiat... Ääh, ahdistus. En tiedä yhtään mistä aloittaisin. Päässäni pyörii monia eri esittelykirjoituksia, mutta en vain osaa päättää niistä sitä parasta. Tunnen olevani aivan hukassa tämän ensimmäisen blogi-kirjoitukseni kanssa. Ihan niin kuin aina "ekalla kerralla" yleensä ollaan, hih... Koska en halua aloittaa tätä täydellisella itsestäni kertomisella, päätän nyt siis kirjoittaa vain siitä, mitä mieleeni tällä hetkellä itsestäni ja alkavasta blogistani juolahtaa. Olen nimittäin miettinyt jo pitkään mitä ja mistä haluaisin kirjoittaa, kuinka paljon haluaisin teille itsestäni jakaa... Päädyin siihen, että haluan jakaa teille elämästäni sen minkä pystyn - en siis aijo ottaa paineita mistään, vaan postailen tänne kirjoituksia aina kun minulla on siihen jonkinlainen inspiraatio. Ja tällä hetkellä se sattuu olemaan hyvinkin suuri!

No, mutta mennään näiden tylsien alkusähellysten jälkeen kuitenkin suoraan asiaan. 

Mistä sain innostukseni lähteä tähän bloggareiden ihmeelliseen maailmaan?

Vastaushan on hyvin yksinkertainen, enkä usko sen eroavan paljoakaan/yhtään muiden bloggareiden syistä aloittaa bloginsa pitäminen. Olen nimittäin aina halunut aloittaa jonkinlaisen blogin, ja tässä elämänvaiheessa se tuntuu kaikista järkevimmältä - minulla nimittäin on nyt asioita mistä kirjoittaa. Olen kokenut elämässäni suuria muutoksia viimeisen kahden vuoden aikana, ja odotankin sitä, että pääsen jakamaan niistä teidän (mahdollisten) lukijoiden kanssa. 

Haluan jakaa teidän kanssanne mm. elämääni "mullistaneesta" asiasta, nimittäin clean eating dietistä, eli suomeksi puhtaasta ruoasta. Kuinka ruokavalio muutti minua ja kuinka se avarsi elämääni. Haluan jakaa myös siitä johtuneen laihdutuksen surullisesta kääntöpuolesta, jonka kierteestä olen jo onneksi päässyt pois. Ei, en aijo kuitenkaan kirjoittaa pelkästään siitä, kuinka olen muka muita parempi ja hähää, minäpäs laihdutin ja minun elämäni on sen vuoksi parempi kuin sinun. En todellakaan. Haluan vain jakaa sen, minkälainen elämäni nykyään on verrattuna siihen mitä se oli, kun olin vielä painavampi kuin nykyään. Enkä väitä, että elämäni olisi yhtään sen onnellisempi kuin ihmisten, jotka eivät ole laihduttaneet, eivätkä välttämättä koe tarvetta laihduttaa muutamista liikakiloista huolimatta. Laihdutuksessakin kun valitettavasti on se oma ikävä kääntöpuolensa.

En halua kuitenkaan perustaa blogiani pelkästään painonhallinnalle, liikunnalle ja laihdutusvinkeille. Se ei ole tarkoitukseni, vaikka niitä aijoin blogissani käsitelläkin, ja vaikka unelma ammattini sattuukin omakohtaisten kokemusteni vuoksi olemaan ravintoterapeutti. Olen sisimmiltäni hyvin avoin ihminen (huom. pieni filtteri pitää kuitenkin olla, ettei paljasta liikaa!) ja tahdonkin jakaa teidän kanssanne myös erilaisia hömpötyksiä elämästäni, ihmissuhteitteni iloista ja suruista sekä rakkaudestani kosmetiikkaa ja (erityisesti maailman mukavimpia lökäreitä) vaatteita kohtaan. Matkustelu ja bilettäminen ovat myös lähellä sydäntäni, se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että eläisin täydellisessä rappiossa ja olisin ajautumassa samalle tielle kuin surullisen kuuluisa Lindsay Lohan. Kohtuus ja järki kaikessa, nimittäin tiedän missä rajani kulkee. Tuon sanoen haluan kuitenkin muistuttaa, että minullekin sattuu pieniä lipsahduksia, tavallinen ihminen kun olen... jälkimmäinen laitetaan silti nuoruuden piikkiin, vai mitä? ;) 

Vaikka pidänkin näistä asioista, en pidä itseäni todellakaan täysin "materialistisena" ihmisenä, koska tärkeimpänä minulle tulee kuitenkin aina perheen, ystävien sekä tietenki oman itseni hyvinvointi. Jos lähimmäiseni ei voi hyvin, niin en silloin voi minäkään. Olen kuitenkin oppinut "täydellisestä" toisten ihmisten ongelmien murehtimisesta pois ja tajunnut, että joskus on hyvä myös keskittyä omaan itseensä, jotta voi itse hyvin.  Eräs tuttuni sanoi minulle kerran erittäin hyvin; "Älä enää suojele muita, anna niiden oppii omista virheistään. Niin säki oot oppinu", tätä lausetta en unohda koskaan. Pitää siis voida katsoa välillä peiliin, jotta voi nähdä jonkin asian pintaa syvemmälle. Eikä ainainen huolenpito ja toisista/toisten puolesta murehtiminen aja mihinkään muuhun kuin oman stressin ja huolen lisääntymiseen. Pitää siis osata ajatella myös itseään ja omaa hyvinvointiaan, ettei joudu itse samalla tielle.

Huh, tässä se nyt on, ihka ensimmäinen blogi-kirjoitukseni. Tulipas siitä "syvällinen", ihan erilainen kuin ajattelin aikaisemmin ensimmäisestä blogi-kirjoituksestani tulevan. Älkää kuitenkaan luulko, että poteisin jonkinlaista masennusta, tai että tämä blogi olisi jokin kunnon avautumisblogi, sillä olen oikeasti hyvin elämäniloinen ja onnellinen nuori nainen, ja aijon jakaa sen myös teidän kanssanne! :) 

Myöhempiä ja paljon positiivisempia postauksia suunnitellen, 

Elina